H?¤n aamukahvin vuoteeseen on tuonut rakkaalleen
Valo taittuu ikkunasta onnen hetkeen jokaiseen
Saa peiton alla koko p?¤iv?¤n tehd?¤ taikojaan
ja tuntea kun lumipeitt?¤?¤ maan

H?¤n risti k?¤det, k?¤?¤nsi katseen hiljaa yl??sp?¤in
ja kiitti miten onkaan saanut rakkautta n?¤in
Aina toivoi kyll?¤ paljon mutta saikin enemm?¤n
vaan ei yht?¤ tiennyt h?¤n:

Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen
on puhdas niinkuin hanki helmikuisten aamujen
voi kumpa joskus kauemmin sen loisto kest?¤?¤ vois
vaan illaln tullen katoaa ja tummuu aina pois

Ei koskaan kysy saapuessaan lupaa katkeruus
ja kyyneleit?¤ erottaa voi pieni ikuisuus
Kun lapsi pitk?¤n p?¤iv?¤n j?¤lkeen syliin nukahtaa
tai pyyt?¤?¤ kotiin palaamaan

Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen....

Niin aamu astui ikkunasta sis?¤?¤n hiljaiseen
H?¤n valvottuaan taittoi viel?¤ vietsin kirjeeseen
pihamaalla katsoi miten kaunis voikaan olla maa
vaikkei ole Jumalaa

Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen....